Ilma kentällä tuntuu sähköiseltä, ihan kuin edellisen kolmenkymmenenkahdeksan osallistujan jokaisesta suorituksesta on jäänyt pieni ripaus jännitystä tai voitonhimoa tai toivetta jälkeensä. Tuuli ei juuri liiku ja silti jokin tuntuu värähtävän ilmassa, jokin minkä voi melkein hengittää keuhkoihin. Lämpö hohkaa kentän reunoilta, nostaa kevyen pölyn pintaan ja saa varjojen rajat näyttämään teräviltä.

Jace Leicester ratsastaa radalle hiljaisesti. Sormet naputtavat satulan etukaarta ja sen rytmi on vailla melodiaa. Adrenaliini ei nouse päähän samalla vauhdilla kuin viimeksi, vaan tällä kertaa se pysyttelee tiukasti rintakehässä, jyrää keuhkot matalaksi ja sykkeen niin täsmälliseksi, että Jace voisi kellottaa sen halutessaan. Ratsastuskäsineet narahtavat rennosti Jacen puristaessa ohjia tiukemmin sormissaan. Ne ei kiristy jäykiksi vaan pysyvät juuri sopivan taipuisina, että hän voisi reagoida pienimpäänkin jännitteeseen Jinin suussa tai lapojen liikkeessä.

Mies ei katso taakseen, ei katsomoon tai varikkoon, jossa tietää Dochaksen seisovan. Jace hengittää sisään ja ulos ja nojaa sitten kevyesti eteenpäin, johon Jin vastaa siirtymällä raviin. 

Ori ei kiirehdi, mutta runko tuntuu jousen lailla jännittyneeltä - kaikki energia tosin vielä hallitusti sisällä. Korvat liikkuvat vuoroin kentälle, vuoroin yleisön suuntaan. Asento on suora, takajalat kerättynä ja kaula pyöreänä. Ensimmäiset sekunnit tuntuvat harmonialta.

"Alright," Jace kuiskaa hiljaa. Jin ei vastaa kuten ei ole tapanakaan, mutta mies tuntee pienen painonsiirron sen lavoilla mikä kertoo kaiken oleellisen. Orikin on valmis.

Starttimerkki kilahtaa. Jinin liike muuttuu välittömästi. 

Jalat iskevät maahan määrätietoisesti ja askel nousee korkealle. Ensimmäiset esteet nousevat vastaan nopeasti, mutta Jace on jo nähnyt ne kuusi kertaa ratakierroksen yhteydessä, ja on painanut mieleen vaaditut rytmit, kulmat ja reitit. Kartta piirtyy tarkasti hänen mieleensä. 

Jin tosin lukee niitä omalla tavallaan ja mies antaa tilansa sille.

Ensimmäinen este tulee helpolla linjalla, pitkällä lähestymisellä ja leveällä tolppamaisella esteellä. Ratsukko osaisi hypätä sen vaikka silmät kiinni - ja nyt niiden ollessa auki, kaikki tuntuu vähän liiankin kirkkaalta. Jace pitää katseensa visusti edessään kunnes este on ylittymässä ja hän suuntaa huomionsa automaattisesti seuraavaan. Hypyn jälkeen laukka alkaa lähes huomaamatta, keveästi, mutta tiiviinä, ja maa jää heidän alleen. Laukan tahtiin hengittäminen tuntuu ainoalta asialta, mikä pitää ratsastajan kiinni kehossaan. Muutoin hän voisi unohtua kokonaan sen keinuntaan.

Kolmas kaarre. Viides este. Uusi linja, ponnistus hieman kauempaa kuin harjoituksissa. Jin liitelee sen yli ja Jace tuntee painottomuuden tunteen vatsassaan, vaikka pysyykin tasapainossa. Rytmi on kohdillaan. Mies laskee askeleet, vaikka enemmän hän tuntee ne - sekä satulan alla elävän voiman, joka vie heitä määrätietoisesti eteenpäin. Käännökset eivät ole täydellisiä, mutta ovat tarpeeksi teräviä ratsukolle mahtuakseen vaadittavaan linjaan. Jace istuu mukana, mutta johtaa samalla jokaisella askeleella. Jinin etujalat nousevat maasta irti puhtaasti, selkä kaartuu ja laskeutuminen on pehmeää. Hengitys ei katkea.

Tällä tyylillä he jäisivät hyvin aikarajan sisälle.

Yhdeksännen esteen kohdalla Jin imee esteelle jo ennen Jacen apuja. Hän myöntää puoliverisen päätökselle luottavaisesti, ja vaikka puomi kolisee kavioiden alla, he jatkavat matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jace antaa orin päättää linjan senkin jälkeen, ja Jin valitsee leveämmän kaarteen itsenäisesti mutta logiikalla - ihan kuin varjoissa olisi jotain mitä Jace ei näe.

Viimeinen este tulee vastaan yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin. Se on pitkän linjan päässä istuva kirkkaanoranssi okseri, johon on helppo heittää viime hetken kiriä. Jace ehtii nähdä sen reunalla vilahtavan viininsävyisen huivin, muttei anna asian koskettaa mieltään enempää. Paino siirtyy vasemmalle, ohjat tasataan ja kulma uusiutuu. Jace tuntee orin arvioivan lähestymistä. Hän pysyy osaltaan hiljaa. 

Jin pärskähtää, hyppää, venyy juuri niin kuin pitää. Hyppy on pyöreä ja laskeutuminen pehmeä. Kirjava häntä huiskahtaa laskeutumisen jälkeen, ihan kuin takajaloissa olisi edelleenkin liikaa energiaa. Laukka jatkuu, mutta hidastuu kahden askeleen jälkeen, ja Jace antaa ohjien pidentyä ja Jinille tilaa hengittää samalla liu'uttaen sormiaan orin hikisellä kaulalla kiitokseksi sujuneesta radasta.

Yleisön suosionosoitukset jää tasaiseksi huminaksi miehen korvien ulkopuolelle, mutta nappaavat sen keskeltä kuitenkin Dochaksen huudon.

"That's it, lad!" Valmentajan ääni halkoo ilmaa. "That's exactly it."

-------------------------------------

22:42 - Château Lavande, after party

Juhlatilan seinät hohkaavat lämpimässä valossa. Kristallikruunut heijastavat kattopalkkien välistä laskeutuvaa iltaa, ja jossain nurkalla soiva musiikki muuttuu tanssin hitaasta tahdittomaksi. Jace nojailee raollaan olevan ikkunan kaiteeseen, tumma puku harteilla tyylikkäästi istuen ja kravatti huolettomasti löysättynä. Yksi käsi on puvun housujen taskussa ja toinen pyörittää sormissaan samppanjalasia, vaikka juoma on ehtinyt menemään jo epämiellyttävän haaleaksi.

Kahden tunnin aikana hän on käynyt läpi tarpeelliset kohtaamiset sponsorien, kilpailijoiden ja alan muiden tunnettujen nimien kanssa. Sanonut oikeita asioita, kuunnellut, hymyillytkin ja siirtynyt sitten pois kun keskustelu käy tarpeettomaksi. Illanvietot, erityisesti kilpailuiden jälkeiset juhlat, ovat täynnä sosiaalista esiintymistä: kehumiset, flirttailut, vertailut, verkostojen rakentamiset - kaikki tuntuvat asteen liian teeskennellyiltä.

Jace vieroksuu pinnallisuutta. Hän inhoaa small talkia, kun ei voi ohjata sitä sellaiseen suuntaan mikä hyödyttäisi häntä. Energia tuntuu valuvan hukkaan.

Silti hän tunnistaa tilanteen tärkeyden maineen ja imagonsa ylläpitämiseksi. Näkyvyys on aina ollut oma osansa kisauralla etenemisessä.

Ja salissa on ollut moniakin tuttuja kasvoja. Kilpailukumppaneita. Järjestäjiä. Ihmisiä, jotka ovat onnittelemassa tuloksista tai vertailemassa suorituksia. Jace nyökkää niille, jotka tulevat tarpeeksi lähelle, muttei varsinaisesti etsiydy kenenkään seuraan ellei Dochas satu olemaan läheisyydessä. 

"Not your kind of crowd?" Ääni kuuluu oikealta, lempeänä ja huomaamattomasti värähtäen.

Pienellä pään käännöksellä Melodi ilmestyy hänen näkökenttäänsä lyhyen matkan päähän - niin, ettei vaikuta tunkeilevalta, mutta tarpeeksi lähellä koskettaakseen Jacen hihaa niin halutessaan. Valkeaan ja vaaleanpunaiseen sekoittunut, helmaan asti valuva satiinimekko näyttää huolella valitulta, joskin ei yltiöpäisen koreilevalta muttei silti näkymättömältäkään. Mustat hiukset on aseteltu tarkasti päälaelle avaamaan näkymää paljaalle kaulalle ja ohuille solisluille. Huoliteltu ja vahvasti meikattu kokonaisuus saa hänet näyttämään yhtä aikaa vanhemmalta ja pehmeämmältä kuin jaba-alueella aiemmin. Siinä ei ole jätetty mitään sattuman varaan.

Jace näkee pientä hermostuneisuutta naisen silmien takana mitä ei ole tarkoitettu hänen nähtäväksi. Tyyni, itsevarma ja aurinkoinen ilme heijastuu sen sijaan kasvoilta. Jace ei vastaa kysymykseen heti. Mekon helma liikahtaa hennosti, kun Melodi siirtää painoaan jalalta toiselle. Kädet ovat sivuilla näkyvillä, ei piilossa eikä keimailemassa, vaan rennosti levossa. Sävyssä on kuitenkin jotain uutta ja sormissa kytee jännitys.

Melodin läsnäolo ei ole sattumaa. Ei ole vaikeaa nähdä mitä Melodi hänestä ajattelee. Jace on huomannut aiemminkin miten tämä katsoo häntä - lyhyesti, mutta toistuvasti, ja mistä on helppoa olla sanomatta mitään. Olemus, joka jää turhan usein hänen läheisyyteensä ja lyhyet yritykset sanoa jotain valmennusten jälkeen. Mitään sellaista ei ole kuitenkaan tapahtunut, mikä olisi vaatinut mieheltä reagointia. Melodi on ollut kohtelias, melko lahjakas ja sopivasti näkymätön, eikä missään niistä ole ollut Jacelle mitään hyötyä.

Hän ei siis ole aiemmin antanut ajatukselle arvoa, mutta tänä iltana ei ole enää mitään, mikä vaatisi hänen huomiota. 

Jace antaa katseensa siirtyä takaisin saliin. Tanssilattia on puolityhjä, musiikki muuttunut rytmiltään taas pehmeämmäksi. Huolellisesti tuotetut taustasävelmät soljuvat pitkin marmorilattiaa kuin tuuli.

"No," hän sanoo lopulta ja kääntyy hieman Melodin suuntaan. "Everyone wants to be seen but not noticed."

Tyttö ei vastaa siihen. Kommentti ei taida olla hänelle täysin selvä, eikä hän varmaankaan halua sen näkyvän. Sen sijaan Melodi katsastaa ensin lattiaan ja sitten häneen, ja hymyilee kevyesti, yrittää piilottaa jonkunlaista epämukavuutta eleessään tai kiusallisuutta ilmapiirissä, kuin ei olisi täysin varma miksi alun perin lähestyikään. Mutta haluaa kuitenkin jatkaa harvinaista mahdollisuuttaan dialogiin.

"You looked different in the warm-up," hän sanoo hetken päästä. "Focused, but... lighter."

Jace ei vastaa. Katse pysyy musiikin suunnassa, korvat nappaavat pehmeitä sointuja jotka ovat hänenkin viululleen tuttuja. Ympärillä liikkuu ihmisiä, mutta yksikään ääni ei yllä kunnolla heidän väliin.

Milloin Melodi on viimeksi sanonut hänelle mitään mikä ei liity askelmäärään, estekorkeuteen tai kellonaikaan? Kommentin vilpittömyys on mittakaavassa sivuseikka, sen sijaan tärkeämmältä tuntuu tietää, mikä Melodia motivoi tässä hetkessä. Mitä Melodi haluaa - tai tietääkö hän sitä itsekään? Vai toivooko hän Jacen täyttävän sen tyhjän kohdan puolestaan? Ei kovin käytännöllistä. Miksi nyt?

Miehen naamalla täytyy näkyä jokin tunnistamaton ilme tai ei ilmettä ollenkaan, sillä Melodin mekkoa hivelevissä pieniliikkeisissä sormissa näkyy taas häivähdyksiä epävarmuudesta tai hermostuneisuudesta. "Did I say something wrong?" Perään heitetty kysymys vahvistaa huomioita.

"No."

Jace ei tiedä onko Melodissa lähemmän tutustumisen arvoa edelleenkään, mutta tytöllä on selkeästi jokin motiivi lähestyä Jacea yksin ja rikkoa näin miltei kaksi vuotta kestänyt normi. Kuinka pitkään tuo päätös kestäisi? Uteliaisuus tuntuu uudelta ja asteen vieraalta.

Mutta kenties ei täysin hyödyttömältä.

"Melodi," Jace sanoo hiljaa. Juomalasin hän laskee ikkunalaudalle ja suoristaa selkänsä, ei kuitenkaan suurielkeisesti tai erityisen dramaattisestikaan. Liike jättää kädet vapaiksi.

Tyttö kääntyy häntä kohti kasvoillaan ilme, joka ei ihan tiedä mitä odottaa.

Jacen ääni pysyy tasaisena. "Wanna dance?"