Euroopan huhtikuinen sisämaan ilmasto ei paljoa eroa Brittien koleaan harmaaseen, paskan ja veden sekoittamaan ympäristöön. Harmaa ilma on kolea ja väritön, sellainen, joka imee pienimmätkin ilot ihmisestä, jos sellaista sattuu naamallaan esittävän. Jace ja Zac kamppailevat kaksin tuota voimaa vastaan, rennosti jutellen ja kepeästi toisilleen sanaillen osakilpailun ilmoittautumispisteellä. 

Heidän edessään on pari muuta osallistujaa ja jono tuntuu venyvän heidän takanaan, mutta koska kaveruksilla ei ole tällä kertaa kiire minnekään, pieni odottaminen ei aiheuta kummalekaan suurempaa mielipahaa. 

Jace vilkaisee Zacia virnistäen.

"You know, if they mess up our numbers, I call dibs on anything lucky. 777 sounds nice."

"Right, and I get stuck with 404 - not found?" Zac pyöräyttää silmiään. "Never took you for such a weird superstitious guy."

"Hey, luck is a form of art. You either have it or you make it up as you go." Jace kohauttaa hyväntuulisena olkiaan ja ottaa vastaan paperit, jotka ilmoittautumispöydän kisahenkilökunta hänelle tarjoaa, silmäillen tietojaan nopeasti. 

Zac tekee samoin.

"Right. And when does your luck kick in exactly?" Mies kiusoittelee samalla kun ojentaa oman lomakkeensa takaisin. " Before or after you nearly get yourself killed doing something reckless?"

"Depends on the stakes. Higher the risk, sweeter the reward."

"Yeah well, try not to risk your neck before the actual competition starts."

Toimitsijapöydän henkilökunta pysäyttää kaveruksien sananvaihdon keräämällä lomakkeet takaisin. Perään miehille ojennetaan omat numeronsa - kumpaakaan ei onnista erikoisen numeron saaminen - ja hoputetaan jonosta pois. 

Nopean ilmoittautumisen jälkeen kaksikko suuntaa takaisin jaba-alueella odottavien hevostensa luokse. Pienen reissun aikana alue on vilkastunut silminnähden; kun aikaisemmin suurimmat hälinät oli nimenomaa ilmoittautumiselle päin kävelevät osallistujat, nyt paikalla näkee enemmän talutettavia hevosia, varusteiden säätelemistä ja yleistä valmistautumista päivän koitokseen. 

Ilmassa vivahtaa tuoreen heinän ja nahan raikas tuoksu.

Jacen tarkat silmät skannaavat ympäristöään tottuneesti. Ne pysähtyvät oitis Jinin alueen laitamiin, sillä siellä seisoo tuttu hahmo hevosta katsomassa. Jace huokaisee mielessään ja tuntee jo, kuinka harmaa tunnelma alkaa ottamaan ilmapiiristä taas vallan kaksikon aikaisemmista yrityksistä huolimatta.

Jace valmistautuu jo pyyhkäisemään veljensä ilmestymisen olankohautuksella, higher-than-thou -ajatusmaailman silmienpyöräytyksellä ja ynseän asenteen kuivalla huumorilla, mutta Micahin epätavallisen kankea asento kielii, ettei hän ole tällä kertaa vain pörhistelemässä sulkiaan. Jacen huomio oitis hyperaktivoituu ensin hermostuneeseen veljeensä ja sitten nopeasti pienen tarhan toisessa päädyssä seisovaan Jiniin.

Jin on hyvin epätyypilliseen tapaan kääntynyt heihin päin. Ori seisoo raajat jäykkinä, valkuaiset sinisten silmien takana välkehtien ja sen korvat seikkailevat edestä taakse kuin ei osaisi kertoa mistä suunnasta vaara olisi tulossa. 

"Micah," Jace sylkee nimen ulos veljeään lähestyen, äänessään vaarallisen painostava sävy. "What are you doing here?"

Nuorempi veli säpsähtää äänensävyä. Hän kääntyy hitaasti, kasvoillaan jokin sekava yhdistelmä syyllisyyttä ja loukkaantunutta närkästystä.

"Just waiting. Am I not allowed to exist in the same space as you?"

Zac jää hieman taaemmaksi seuraamaan tilannetta, valmiina reagoimaan jos meno äityisi liian kireäksi.

"Cut the crap. You've-"

Jacen lause katkeaa, kun Jin säpsähtää ja sen kaviot iskeytyvät maahan kuin nuija pöytään. Ilmapiiri sähköistyy oitis. Mies livahtaa ketterästi aitojen välistä orinsa luokse. Hän nostaa kätensä sivuilleen ja lähestyy hermostunutta puoliveristä hitaasti ja pienesti jutellen, silmäillen kertovia merkkejä sen korvien ja silmien asennossa, sekä yleisessä elekielessä. Orin korvat liimautuvat niskaan kiinni. Sen huomio kääntyy nyt kokonaan miehen puoleen ja hetken Jace jopa pelkää, että ori saattaisi puraista häntä.

Jinin levinneet sieraimet puhaltavat kuitenkin vain ilmaa ja huulet leikkivät hampaiden päällä. Jace pitää katseensa tämän päässä - ensin sen tummissa poskipilkuissa ja liikkuu sitten epätavallisen ohimojuovan kautta kirkkaisiin, vaalean taivaan värisiin silmiin. 

Hän katsoo kuinka Jin räpsäyttää niitä, tunnistaa Jacen edessään. Sen korvat liikahtavat niskalta pois ja asento asteen rentoutuu, mutta ori heilauttaa venytettyä kaulaansa edelleen tyytymättömästi. Jace tarttuu riimuun ja liu'uttaa kätensä sen kaulalle - lihasten nykiminen tuntuu epämukavalta hänen sormien alla.

Kun Jin lopettaa viimein hermostuneen steppailemisen ja asettuu enemmän tapansa mukaan paikoilleen - ei tietenkään avoimen vastaanottavaisesti hellyydenosoituksia kohtaan, muttei tapansa mukaan vääntelehtienkään - Jace kääntää viimein katseensa takaisin Micahiin.

"Did you mess with something?" Hän kysyy, eikä voi piilottaa siinä asteen syyttävää sävyä. 

Miehen katse lentää veljestään aidatulle alueelle etsimään ongelmaa. Satulavyö? Juottoämpäri? Jinin loimi? Hän koittaa löytää jotain konkreettista, jotain, jolla syöttää epäilyksenpoikastaan, mutta mikään ei erityisemmin iske silmään. 

Micah levittää kätensä teatraalisesti. 

"Oh, so now I'm guilty of sabotage? Give me some credit."

"You've lost that privilege a long time ago."

Nuoremman veljen sieraimet leviää miltei yhtä isoiksi kuin Jinillä hetki sitten. 

"Honestly, I'm shocked he hasn't just keeled over foaming at the mouth yet. That thing's a ticking time bomb."

Jacen silmät välähtävät veljensä kommentista. Zac kakoo kuitenkin kuuluvasti kurkkuaan, ennen kuin tämä ehtii mitään siihen vastaamaan. "Okay, let's not jump to conclusions yet," hän sanoo sovittelevasti, mutta veljekset tuntuvat molemmat jättävän hyväntahdon eleen huomiotta.

"Oh, I'm not jumping," Jace vastaa itseään hilliten, silmät lukittuen veljeensä. "Just connecting the dots. Every time I see you around, something seems to go off."

Micah naurahtaa kuivasti. 

"Right, because I have nothing better to do than lurk around your crazy horse."

"Sure seems like it."

"Alright, fine. Maybe I came to see if you finally wore your precious pony out, and he decided to get rid of the dead weight himself?"

Zac huokaisee tähän väliin. 

"Do you ever get tired of being insufferable?"

"Do you ever get tired of being Jace's personal cheerleader?" Micah hymähtää myrkyllisesti, silmät edelleen tiukasti kiinni veljessään. "Or do you get a sponsorship for it?"

Kommentti on tappuraa. Zac ja Micah ovat molemmat samassa opistossa opiskelemassa, ja vaikka Zac on vuoden toista vanhempi, Micah oli saanut hevosen kisattavaksi ennen Zacia, joka puolestaan laittoi automaattisesti hänet koulun hierarkiassa toista korkeammalle. Sponsoridiilit eivät ole tavattomia heidän keskuudessaan - päinvastoin, ne ovat yksi suurimmista kunnioituksenosoituksista mitä opiskelijat pystyvät saamaan, sillä se tarkoittaa että joku tärkeä henkilö on huomannut heidän taitonsa ja menestyksensä, ja tehnyt siitä julkisen kunnianosoituksen. Eikä kukaan voisi väittää sitä faktaa vastaan.

Vihjailu kaverinsa tarjoamasta sponsoroinnista on puolestaan loukkaavaa, sillä eihän se kertonut kuin sen, ettei kyseisellä henkilöllä olisi tarpeeksi taitoa ansaita itselleen "oikeita diilejä", ilman suhteita. Näyttää että taito ja menestys ovat oikeasti oman työn tulosta.

Zacin normaalisti rento asento on saanut teräviä piirteitä ja Jace mieluummin ottaa myrkylliset sanat vastaan itse, kuin näkisi niiden vaikutuksen ystävässään, joten hän hypähtää takaisin sanaharkkaan. 

"You lurk around like a bad omen, you know?"

"You're paranoid."

"And you're always here when I have a reason to be."

Micah siristää silmiään, ääni terävöityen.

"It's fucking funny to me, how you always assume I care enough to waste my time on you!"

Jace ei takeltele tavuakaan. "Right. Because you're all about efficiency."

"Hate to break it to you, big brother, but my life doesn't revolve around making yours miserable," Micah irvistää myrkyllisesti, mutta Jace naurahtaa takaisin pilkkaavasti.

"Could've fooled me, that one."

"Oh, because you're so damn important!"

Micahin huulet painuvat tiukasti kapeaksi viivaksi ja tärisevät sormet avautuvat venyttelemään kipeiksi menneitä niveliä. 

Veljekset hiljenevät mittailemaan toisiaan katseillaan, toisen kastanjan ruskeat silmät myrskyävän vihaisina ja toisen kultaisemmat halveksuntaa ilmehtien. Kumpikaan ei myönnä toistensa sanojen tehneet minkäänlaista vaikutusta, vaikka molemmat jäävät varmasti hautomaan sanaharkkaa vielä illankin päätteeksi.

Jace seisoo edelleen Jinin vieressä, käsi edelleen tämän pilkukkaalla kaulalla - nyt liikkumatta ja jännittyneenä. Orin karva väreilee sähköisenä, kuin se olisi imenyt itseensä osan ilmassa vellovasta jännitteestä. Jace pystyy tuntemaan hermostuneisuuden sen ihon alla. Hän on aika varma, ettei se ole pelkästään orin omaa, vaan osa on myös Jacesta lähtöisin, mihin Jin vain luonnollisesti vastaa.

Ennen kuin Jace ennättää laukaisemaan tilanteen jännitystä, Micah avaa jälleen suunsa. 

"You always assume the worst of me," veli sanoo ääni hiljaisempana kuin aikaisemmin, hoksaa tämän ja kakoo kurkkuaan. "Maybe I was just-"

"Waiting for me?" Jace keskeyttää, hänenkin ääni madaltuen hieman. "That's what you're going with?"

Micah pyyhkäisee sormillaan leukaansa. "Yes, actually. I was waiting for you. Thought you'd like to know there's someone here." Pieni tauko. "Someone from back home."

Tuo tauko ja nuo sanat sen jälkeen vääntävät vanhemman veljen sisälmykset solmulle. Paha aavistus varjostaa oitis hänen mielensä.

Kuka olisi tullut Ranskaan asti katsomaan heidän kisojaan, kertomatta siitä ennakkoon? Ei heidän isänsä ainakaan. Jace ei pystyisi kuvittelemaankaan teräväpiirteistä ja leveäharteista miestä, kylmillä kultaisilla silmillään väkijoukon keskelle, kannustamaan poikiensa kisasuoritusta. 

"Who?"

Micah kallistaa päätään asteen verran, huulet nytkähtävät kuin pidätellyssä hymähdyksessä, ja lopulta sanoo nuo kolme, kylmäisevää kirjainta. "Red."

Vastaus on miltei yhtä paha, kuin jos hän olisikin sanonut Kennethin nimen sen tilalla. Jace nielaisee, tuntee pelon hiipivän pitkin selkärankaansa. Hän ei halua näyttää, kuinka paljon tämä tieto häneen vaikuttaa, mutta sen vaikutusta on vaikea peittää näkymästä kasvoiltaan. Sen peittäminen on muutenkin turhaa - Micah näki jo pelonsekaisen värähdyksen hänen kasvoillaan.

Jace nielaisee, mutta hänen äänestään puuttuu normaali terävyys.

"Bullshit." 

"Yeah? Well, go take a stroll through the crowd and see for yourself." Micah ristii kätensä rinnalleen, nyt jo vähän itsevarmempana, kun veljensä aikaisempi syytös hänen täällä olemiselle ei tosiaankaan ole ainut vaihtoehto. "Figured you'd want to know before he decides to come say hello."

Jacen maltti rasahtaa viimein. Raivo läikähtää kuumana hänen kielellään ja turhautuneisuus kuuluu selvästi sanoissaan. 

"Oh, don't act like you did this out of the kindness of your heart."

"Right," veli ivaa, "stupid of me to think you'd appreciate a heads-up. Didn't expect you to lose your mind over it though," hän sanoo tarkkaillen veljensä ilmettä turhankin tarkasti.

"You actually thought we were on the same side here?" Jace hymähtää kuivasti. "That's cute."

Micah epäröi ensimmäistä kertaa. Ärsytys vaihtuu turhaantumiseksi ja lopulta miltei loukkaantumiseksi. Hän työntää kädet taskuihinsa, ilme sulkeutuu ja hän perääntyy askeleen. Veli vilkaisee Jiniä nopeasti - liian pitkään Jacen makuun - kuin vasta nyt älyten sen olemassa olon veljensä vierellä.

"You're a piece of work, you know that?" Hän sanoo lopulta.

Jace ottaa askeleen lähemmäksi, äänensä painuen vielä kylmemmäksi. "Stay out of my way."

Nuorempi veli kohottaa kulmaansa. Taskuun painuneet kädet tekevät takin pinnasta pinkeän, joten vaikka ne on piilotettu katseilta, pystyy kuitenkin arvaamaan Micahin puristavan niitä tiukasti nyrkeissä. 

Tosin tiukat leukaperät kielivät hänen harmaista ajatuksistaan sitäkin selvemmin.

"Noted."

Niine sanoine Micah kääntyy kannoillaan ja katoaa kaverusten silmien alta. 

Zac päästää pidättelemänsä hengityksen hitaasti ulos. Ehkä hän pelkää, että nuorempi veli kuulisi sen ja palaisi takaisin tivaamaan menetettyä kunnioitustaan.

"That could have gone worse."

Jace hieraisee kämmenellään naamaansa, sydän hakaten. "No. It couldn't."

Zac katsoo häntä pitkään, muttei vaadi tarkempaa selitystä. Sen sijaan tyytyy nyökkäämään ja antaa hetken painon karista niskoilta ja laskeutua välilleen. Heillä on kilpailu kilpailtavana, Jace tietää sen myös. Hän ei voi kuitenkaan olla vilkaisematta ympärilleen. Ihmispaljoudesta huolimatta mies tuntee itsensä paljaaksi, ja ensimmäistä kertaa tuntee myös halua pysyä valokeilan ulottumattomissa.

Edes Jinin jo nyt rauhoittunut olemus vierellä ei nosta hänen mielialaansa. Ei, vaikka hän huomaa orin pään painautuneen hellästi takkinsa selkämystä vasten. Ei, vaikka se on ensimmäinen kerta, kun Jin antaa tällaista kontaktia omasta aloitteesta.