19.10 pm. Zac:
https://internationalriders.com/pj24_brings_surprises.html
https.//wildfiremgz.uk/stable_misang_power_jump_24
https://uktraditional.uk/198846572534
Have you seen these?
Jace vilkaisee silmän alakulmasta kännykkäänsä tulleita viestejä. Hän avaa linkit vuorotellen ja katsoo ne otsikon verran lävitse, kunkin vuorollaan. Pieni mielihyvä kehrää hänen rintakehässään. Zac - Jacen yksi läheisimmistä ystävistä - heittää hänelle linkkiä linkin perään hevosmaailman tunnettujen lehtien digiartikkeleihin nopeammin kuin Jace ennättää niitä klikkaamaan, saati kokonaisuudessa lukemaan. Vaikka ensimmäiseen artikkeliin paremmin perehtyneenä hän tietääkin, mitä niissä pääpiirteisesti sanotaan.
Power Jumpeista on kulunut kaksi viikkoa, mutta silti hevosurheilun maailma ratsastaa edelleen niiden samaisten aaltojen vaahtopäillä. Lehdet kirjoittavat juttujaan aivan kaikesta mahdollisesta kisoihin liittyen ja kuluttajakunta ahmii niitä nälkäisempänä kuin huutavat linnunpoikaset pesien kätköissä. Rahahanat ovat kirjaimellisesti auki.
Zacin linkkaamissa artikkeleissa on kuitenkin yhteinen pääkohta; kisojen yllättäjä Jace, hänen erikoisen värinen ratsunsa Jin ja heidän menestyksensä sekä kutsuvierasluokassa että arvoluokassa.
19.14 pm. Zac:
https://equinesueif.uk/what_comes_next_forfucking hell, this one calls you a bloody Mercury
mate, how did you bewitch them?
it's getting ridiculous
19.19 pm. Jace:
Mercury? What's the context?
19.22 pm. Zac:
the roman god
fortune or good luck or smtn
mate, aren't you an architecture major? shouldn't you know?
you pulling my leg rn?
19:22 pm. Jace:
Probably stuff from the next year's curriculum
19.23 pm. Zac:
u tryna get me to compare you with mercury? is that it?
sly fox
u act like u don't care about the fame but i bet u r secretly loving all this talk
19:25 pm. Jace:
Well, it's a decent comparison imo
I have been working out lately. My physique might already be as beefy as his
19.26 pm. Zac:
shut up, u ain't beefy. a twink is what u re
19:26 pm. Jace:
I prefer lean.
19.26 pm. Zac:
yeah u would
Nasevat vastaukset nostaa virneen nuoren miehen huulille. Hän naputtaa pikaisesti googlen hakukoneeseen mercury, god ja avaa sponsorilinkkien jälkeen tarjotun hakutuloksen wikipediaan. Zac on oikeassa. Mercuryä ei ole kuvattu kehonrakenteeltaan aikaansa tavanomaisimman lihaksikkaan näköiseksi.
19:28 pm. Jace:
We do look alike tho
Got his nose and hair, I'd think.
19.28 pm. Zac:
and his fashion sense
a straw hat would suit you perfectly
only the rooster is a miss
19:29 pm. Jace:
You fill that seat just fine. You are just as loud too
19:31 pm. Zac:
u r such a dick
19:31 pm. Jace:
Not missing anything, then.
"Jace!"
Mies hätkähtää nimensä kuullessaan ja nostaa katseensa ylös. Tallitoimisto, joka oli vielä parikymmentä minuuttia sitten Dochaksen henkilökohtainen koulutushuoneisto kahden nuoremman treenien läpikäymiseksi, on nyt hiljentynyt. Dochas katsoo häntä tapansa mukaan humoristisesti, mutta asteen turhaantuneen näköisenä. Melodi puolestaan tuijottaa häntä avoimesti viereisellä sohvalla.
"You are not even pretending to listen, are you? Want to share what's so funny with the rest of us then?" Dochas kysyy.
Jace vilkaisee takaisin keskusteluaan, jonne Zac on paraikaa jotain kirjoittamassa. Ennen kuin viesti ennättää saapumaan, Jace painaa näytön sammuksiin ja sujauttaa puhelimen taskunsa turvaan. Hän ei älyä naurahtaneensa avoimesti, vaikka on varma ettei hän ole päästänyt ääntäkään suljetuilta huuliltaan.
"Dicks," Jace vastaa rehellisesti, "and straw hats."
"Dicks and straw hats", Dochas toistaa perässä.
"And Mercury."
Taustalla Melodi koittaa piilottaa leviävää hymyään kätensä takana.
Dochas luo tyttäreensä nuhtelevan katseen ja jakaa sen samaisen kunnian myös Jacen kanssa. "I know the age is starting to get to me and I might not be as educated with the "youth's slang" nowadays. However, I'd hoped it wouldn't have an effect on the respect I've earned by now."
Melodi tasaa naamansa peruslukemiin ja on ehkä hivenen häpeilevän oloinenkin isänsä kommentista. Jace tuntee myös omantunnonkolauksen rinnassaan ennen kuin hätistelee sen pikaisesti mielestään. Dochas on kelpo valmentaja. Lähentelee isähahmoakin hänelle - ainakin paremmin kuin Jacen oma. Misangeilla olleen vuoden aikana mies on tehnyt Jacen eteen ja puolesta enemmän kuin hänen olisi koskaan tarvinnut tai oli edes pyydetty, ja siitä Jace tulisi aina olemaan kiitollinen. Mutta. Mutta, nuoruus menee vilisten silmien ohitse. Jace ajattelee, että ansaitsee välillä käyttäytyä myös ikäänsä vastaavasti - vähän hölmösti, pitemmän päälle ajattelematta ja osittain kaikkitietäväisenä. Onhan hän vasta kahdenkymmenenkahden.
Nuori mies hypähtääkin rennosti seisomaan sohvan toiselta käsinojalta ohutta, punamustaa corpsehusband -huppariaan suoristellen ja lähtee suuntaamaan ulos toimistolta.
"Don't overthink it, your wife won't be too enthusiastic about the greys", hän sanoo humoristisesti ja tarttuu jo oven kahvaan kiinni.
"Jace-"
"It's fine," Jace keskeyttää valmentajansa vastalauseen, vilkaisee olkansa yli ja hymyilee tälle vakuutellen, "trust me."
"I would, but I have stood where you are standing right now and I don't want you to repeat the mistakes I made back in my younger days. I know you are feeling all high and mighty right now. Invincible, even. World is at your feet and nothing you do can be wrong. You have deserved it, definitely - but don't let it consume you or you will get blinded by it."
Dochasin sanat pysäyttävät Jacen taianomaisesti paikoilleen ja vanhempi mies näkee mahdollisuutensa nuoremman epäröivässä asennossa. "It's a class you have won with Jin", hän jatkaa. "One. And sure, it was Power Jump at that. But next will come Guldholm Summer Festival, Harmony Champions, SIM World Cup. You have basically achieved nothing so far, yet you act like luck and success has made it's lair in you. It's foolish."
Sana foolish kaikuu neliskulmaisen toimiston seinämillä, tai ehkä vain Jace kuulee sen mielessään. Sormi koukistuu pakonomaisesti kylmää metalliripaa vasten. Hän ei pidä siitä.
Eteneminen aina tähän pisteeseen saakka on aina ollut harkinnallisesti suunniteltuja peliliikkeitä. Nolla harha-askelmaa, nolla mitä-jos -pohdintaa, nolla en tiedä -ajatusmaailmaa. Jace tietää olevansa älykäs. Ehkä asteen liian itsevarma ja teen-asiat-tavallani - kind of guy, mutta tietoinen itsestään, kyvyistään ja ominaisuuksistaan - ja rajoitteistaankin. -ish. Kuinka moni ikäisensä pystyisi sanomaan samaa?
Ehkä sen takia Dochaksen sanat typeryydestä piikittävät kaksin verroin syvemmälle.
Pieni hiljaisuus leviää.
Dochaksen ruskeat silmät pitävät vakaasti Jacen asteen kellertävämpiä otteessaan, kenties tarkkaillen mahdollista reaktiota. Jace voisi reagoida siihen niin monella tavalla; hän voisi olla lapsellinen ja suuttua miehelle - paiskata oven perässään kiinni, hän voisi päättää ottaa sanat huumorina vastaan ja sivuuttaa ne täysin, koska Dochas laukoo huumoria tuon tuosta, tai hän voisi omistaa virheensä ja pyytää käytöstään anteeksi - istahtaa kiltisti takaisin sohvalle kuuntelemaan miehen opetuksia loppuillaksi, kuten oli alkuperäisissä suunnitelmissa. Mikään näistä ei kuitenkaan tunnu luontaiselta. Eikä mikään niistä toisi hänelle mitään hyötyäkään.
"What can I say? Luck and success saw this real estate and thought, 'Perfect location!' Appreciate the prep talk, coach."
Dochas on vastauksesta ensin hämillään, mutta naurahtaa lopulta päätään ravistellen. Jace virnistää toispuoleisesti. Melodia hän vilkaisee ennen oven avaamista. Nuori nainen istuu edelleen nätisti paikoillaan, huomiota herättämättä, seuraten kiinnostuneen huvittuneena spektaakkelia vierestä. Kun heidän katseet kohtaa, nainen hymyilee takaisin. Kuin he olisivat yhdessä mukana jossain juonessa.
Jace kääntyy kannoillaan.
"Your ego will still be a headache no matter what you say," Dochas puolihuutaa perään hyvällä mielellä, mutta sanoissa on painoa mukana. Lopullisuuden tuntua. Ovi seuraa perässä kiinni ja jättää Misangit vaihtamaan sanojaan keskenään. Äänet eivät seuraa enää tallikäytävälle oven loksahtaessa kiinni.
Jace päättää sulkea myös Dochaksen sanat tuon oven taakse.
Sen sijaan hän kaivaa puhelimensa taskustaan esiin, sillä sananvaihdon aikana se oli itsepintaisesti yrittänyt varastaa huomion takaisin itseensä. Keskusteluappi Zacin kanssa on täynnä lukemattomia linkkejä, viimeisimpänä linkki jonkun randomin instagramiin ja kelaan, jossa korostetaan Jacen ja Jinin PJ päivää. Kommentit pyörivät tuhansissa; ihailevia huokauksia, sydämiä, fanitusta. Ratsukon ensimmäisten fanien "herääminen", Jace ajattelee kommentteja peukalollaan vieritellen, muttei saa siitä juurikaan iloa.
Linkin jälkeen on pari riviä tyhjää ja sitten Zacin viimeisin viesti.
19:44 pm. Zac:
so, whats next?
Niin, mitä olisi seuraavana? Jacella on yksinkertainen vastaus kielenpäällä, sillä suunnitelmat ovat olleet hänellä selvillä jo pitkän aikaa. Tai olivat olleet. Kunnes Dochas sai ne kuulostamaan juuri typeriltä.
Viestiin vastaamiseen sijaan hän heittää puhelimen korvalleen, laskeutuu rappuset alakertaan ja lähtee suuntaamaan laitumille päin. Kun linja aukeaa hän ei odota tervehdystäkään, vaan antaa vastauksensa viipymättä.
"Harmony Champions."
"Ooh, so it's gonna be like that then? The rise of the mighty TJ "Mercury" Leicester? The day the new legend ascends to join the old ones?" Linjalta kuuluu energinen vastaus. Jace hymyilee hänen ystävälleen ja miehen hölmöille sanoille. Hän pystyy miltei kuvittelemaan virneen ystävänsä naamallaan, niin selvästi se kuuluu sanoissa mukana.
"I'd hope so, otherwise all this hype would be a really awkward waste. I'd need to hire a better PR team too."
Zac tyrskähtää Jacen vastaukselle. 'Quite right' kuuluu yskähdyksensä lomista.
Jace tuntee olonsa heti kevyemmäksi. Hän ikävöi kaveriaan. Zac on aina ollut tuki hänen vierellään, mutta koulun alettua ja Misangeille muutettua hänellä ei ole yksinkertaisesti ollut yhtä paljon aikaa viettää ystävänsä seurassa kuin aikoinaan. Ja Zacin lähdettyä opiskelemaan Nordwindiin, ei Jace ole syyllinen siihen yksistään. Aikuisuus tulee kuin nyrkin iskusta ja jättää vieläpä samanlaisen happaman maun jälkeensä, kun sen ei huomaa tulevan.
"Hei, umm," Jace aloittaa varovasti. "You know, Harmony Champions is not limited to jumping classes only." Hän on varovainen, sillä aihe on yksi harvinaisista aroista heidän välillään. Zac on nimittäin aloittanut koulunsa kilparatsastajaksi jo vuosi sitten, mutta hänelle ei ole vieläkään osoitettu hevosta kisattavaksi. Jace ei ole varma onko ongelma koulun päättäjien puolella vai Zacissa itsessään, sillä mies ei ole pahemmin avautunut siitä toiselle. Ei sen jälkeen, kun hänelle luvattu hevonen oli päätettykin antaa toiselle opiskelijalle pari kuukautta takaperin.
"Oh yeah, nah", Zac nauraa väkinäisesti. Jace on kuulevinaan siinä kuitenkin keveyttä ja se saa oitis myös hänen niskansa rentoutumaan.
"Not yet. Although, there has been a rumor about a newcomer..." Zac alkaa selittämään ja Jace hiljentyy kiitollisena kuuntelemaan. Vastapuolen sanat alkavat tulvimaan hänen korviinsa kuta varmemmaksi ja innostuneemmaksi niiden sanoja kasvaa.
Jace kävelee hiljakseltaan pihamaan poikki orilaitumelle. Jinin hoikat ääriviivat näkyy horisontissa yksinäisenä. Laitumella on muitakin, mutta ori viihtyy vakiintuneen tapansa mukaan mieluummin omissa oloissa. Jace ei tiedä ollako huolestunut siitä. Muuttaessa hän oli aluksi luullut muutoksen vievän orilta aikaa tottuakseen, mutta vielä vuodenkin jälkeen mustankirjava ei ole halunnut laiduntaa muiden seurassa.
Jace miettii myös milloin tulisi se päivä, kun Jin kävelisi hänen luokseen omasta aloitteestaan. Orin korvat heilahtavat hänen suuntaansa, mies näkee - mutta se ei anna muuta kuittausta tämän saapumisesta. Ei hänen suuntaansa nousevaa päätä, ei lauhkeaa lähestymistä, ei hörähtämistä tai hirnuntaa.
Kuin Jace ei edelleenkään merkitsisi sille enempää, kuin kukaan muukaan ohikulkijoista.
Se saa miehen miettimään, miten PJ oli onnistunut niin kuin oli. Onnenkantamoistako? Osittain, varmasti. Ovi hänen mielessään raottuu ja Dochaksen sanat luikertelevat sieltä uudelleen esiin.
Act like luck and success has made it's lair in you.
Sanoissa on totuutta taustalla. Jace ei pidä siitä, mutta myöntää, että antaa onnelle enemmän painoarvoa kuin pitäisi. Nytkin Harmony Championsien tulossa kuun lopussa, hän panttaa siihen, että onni on tälläkin kertaa heidän puolellaan.
PJ:n jälkeen hän ei ole juurikaan hyppinyt nuoren orin kanssa. Jace pelkää, että kisoista mukaan tarttunut voitontunne ja se pieni vastakaiku, jonka oli radalla Jinin kanssa tuntenut, kuluisi loppuun. Kun kisojen jälkeen kaikki on tuntunut palautuneet takaisin vanhoille urilleen.
Jace ei pystyisi kilpailemaan vanhoilla urillaan kulkevan Jinin kanssa.
"What's on your mind, mate?" Zac kysyy yllättäen. Jace havahtuu, sillä hän ei huomaa toisen lopettaneen monologiaan, niin kuin ei huomaa linjan hiljenneenkään sen jälkeen.
"I'm uhh, nervous, I suppose," hän vastaa totuudenmukaisesti. Hiljainen linja kehottaa häntä jatkamaan, joten Jace avaa suunsa hetken hengähdyksen jälkeen uudelleen. "Jin is not reacting any differently."
"Should he be?"
"Well, no, I guess? I just- I thought we had created something new together. Made a real connection. But he's acting his usual self."
"TJ, you know those take time-"
"I know, I know. I'm just afraid it's not gonna be there by the time Harmony Champions kicks off."
Afraid. Pelko ei ole sana, mitä Jacen suusta kuulee usein. Se tuntuu vieraalta miehen itsensä kielen päällä ja Zac ajattelee epäilemättä samoin.
"Do you want to compete there? Or do you think Jin is still not ready?" Hän kysyy.
"I don't know," Jace vastaa hieman epäröiden ja sitten vähän varmemmin, "but I want to go."
Ja hän lähtisikin, mutta hermojaan hän ei saisi rauhoittumaan ennen kuin kisat olisivat ohitse. Jace vilkaisee taas orilaitumen kaukaisimmassa nurkassa seisovaan markanpilkukkaaseen mustankirjavaan. Ori tuijottaa poispäin kaukaisuuteen. Vain lempeä tuulenvire sen mustavalkoisessa harjassa rikkoo immersion pronssipatsaasta ja Jace toivoisi pystyvänsä kurkkaamaan orin mieleen.
Olisiko Jin lähdössä yhtä mielellään Alankomaihin kisaamaan kuin Jace on? Selkäänsä se päästäisi Jacen kyllä nousemaan, mutta suostuisiko se hyppäämään radan samalla tavalla kuin kaksi viikkoa aikaisemmin kotikentällään?
Jace on aika varma - tai paremminkin toivoo hartaasti, että Harmony Sporthorsesin kentällä hypätessä Jin tulisi antamaan taas vastakaikua ja että suorituksen jälkeen hänen rinnassaan roihuaisi yhä suurempi halu tehdä se uudelleen. Hän muistaa tuon tunteen niin selvästi ja pystyy edelleen tuntemaan sen rippeet sormenpäissään.
Foolish, foolish. Sanat kaikuvat kuitenkin laitumen yli puhaltavassa tuulenvireessä.
-----------------------------------------------------------------------------------------
Lopulliset tulokset
160 cm, Showjumping Superior-karsinta 3/42 (4 vp 71,249 s) - 800 v€
160 cm, Showjumping Superior-finaali 5/21 (4 vp 71,134 s) - 2 000 v€
COMMENTS