Jinin kaviot luisuvat kosteassa ruohikossa sirotellen multanokareita ympärilleen orin kieltäessä jälleen yhdestä esteestä, vihaisesti pää ylös heilahtaen. Turhautuneisuus hautuu Jacen suonissa, kun hän ohjaa Jinin pääty-ympyrän kautta uudelle epäonnistuvalle yritykselle. Hän pystyy tuntemaan kasvavan vastarinnan orin jokaisessa kireässä liikahduksessa.

"You have jumped it a thousand times, what's different today?" Jace mutisee puoliääneen, kun Jin korskahtaa ja kierähtää esteeltä reitiltä sivuun jo kolmannen kerran.

Vastaleikatun nurmen terävä haju ja vellova ilma leijuu käsinkosketeltavasti ilmassa, sekoittuen kireyteen, mikä kasvaa askel askeleelta hevosen ja ratsastajan välillä. Jace huomaa Jinin korvien heilahduksessa jotain erikoista, väärää - ei kiukkua mutta epävarmuutta, kuin tutusta pihakentästä olisi tullut sille vierasta reviiriä.

"Again," Jace käskee, jättäen huomioimatta kireyden tunteen rinnassaan, joka koittaa viestittää että nyt on kyseessä jotain muutakin kuin pelkkä huono päivä.

Jinin korvat heilahtavat tyytymättömästi käskyjä vastaan, mutta se puikkelehtii ohjastuntumalla vielä Jacen hallinnassa rataesteiden välissä. Orin laukka on terävää ja lyhyttä, eikä siinä ole havaittavissa hippustakaan harmonisista soinnuista mitä nyt viimeisimmillä kisamatkoilla on pystynyt näkemään.

Jace antaa sille lisää pohkeita ja pitää orin kurssillaan radan alkuesteelle.

Tällä kertaa hän ei anna Jinille tilaa kieltää, vaikka markanpilkukas ori koittaa vetää ensin päänsä ja etujalkansa ohituskaistalle, ja kun yritys ei onnistu lähtee orin persuuskin viemään takaristiin. Jace pitää kyynärpäänsä vakaasti kyljillään ja pohkeensa tiukasti kiinni orin kohoilevissa kyljissä, vaikka tietää jo takana piiskaavaa häntää näkemättä ettei se ole ehkä se paras mahdollinen idea. Hän saa pidettyä heidät linjassaan ja viimein vaadittua myös Jinin radan ensimmäiselle esteelle. Ori korskahtaa. Jace puolestaan valmistautuu hyppyyn. 

Sekunnin päästä se tulee ja Jin ponkaisee korkeuksiinsa. Jace ennättää jo miltei onnitella itseään mielessään, mutta äkkää nopeasti ettei tunne ole oikeanlainen alkuunkaan, vaan fiilis satulassa on pelkkä kuiskaus siitä, mitä se parhaimmillaan voisi olla. Jinin valkoiset kaviot osuu puomiin kolahtaen. Ne eivät ole edes lähelläkään pääsemässä yli ilman kosketuksia - kaviot riippuu vuohisten alla velttoina kuin sätkynuken raajat sohvan reunalla.

Jos Jace ei tietäisi paremmin, hän väittäisi kivenkovaa, että ori teki sen vastalauseena tämänpäiväisille treeneille. Tai itse asiassa, Jace ei pysty sanoa tuntevansa vieläkään oriita kunnolla, joten protestissa saattaisi hyvinkin olla tietoisuutta taustalla.

Kun kaviot kolahtaa kilpaa puomin kanssa kentän nurmikolle, vain toinen niistä jää painovoiman pakottamana paikoilleen. Kaviot jatkavat matkaansa multanokareiden saattelemana, harkinta tipahtaen kanssa pois matkasta. 

Tippuneen esteen jälkeen Jace tietää heti, että Jinin kuppi tuli juuri täyteen.

Sen askeleet itsessään alkavat muistuttamaan enemmän puujaloilta kuin kissamaisilta tassuilta, avuille ei anneta toista ajatusta eikä Jacen painolla selässä ole enää auktoriteettia kantamaan heitä eteenpäin. Jin pyrähtääkin nopeaan syöksyyn kentälle pystytettyjen esteiden välistä; sen korvat on liimaantuneet niskaan kiinni ja suu on kovettunut sementiksi. Jace ei pysty tekemään enää muuta kuin pitää tasapainonsa mahdollisimman keskellä kiihtyneen orin selkälinjaa. 

Hän ei tipahda purkauksen aikana alas - ehkä enemmän onnella kuin taidolla, ja kun Jin viimein päättää, että sen vastalause on kenties mennyt perille, ori tekee äkkistopin, mikä iskee sen kapean niskan kipeästi Jacen poskea vasten.

Jinin kaviot uppoutuu kentän syvyyteen. Ori puuskuttaa syvään ja polkee eritoten takakavioitaan paikoillaan mahansa alla, kuin miettien joutuisiko näyttämään vastalauseensa uudelleen. 

No need, Jacen tekee mieli sanoa ääneen. My mistake.

Mies hivuttautuu satulasta alas varovasti, pitäen orin luimivan pään visusti näkökentässään ja jalkansa lähtövalmiina, jos orin takapää liikahtaisikin vielä hänen suuntaansa. 

Jinin nuoruuden treenipäiviltä opitut asiat nousevat aivan liian helposti takaisin pintaan, vaikka Jin ei ole kieltänyt päästämästä Jacea selkäänsä enää vuoden päivinä. Tämä päivä on kuitenkin mennyt kaikin puolin niin pieleen, että Jace pelkää nyt oikeasti, päättääkö Jin perua vaivalla myönnetyn suosionsa nuoren miehen kohdalla päivän epäonnistumisien johdosta.

Ori ei kuitenkaan tee elettäkään häätääkseen miestä viereltään, mutta sen ilmeessä näkyy puhdas vittuuntuneisuus kirkkaana kuin kristallin välkehdintä auringossa. Se säpsähtää hermostuneena kauemmaksi Jacen lähestyessä sen satulaa ja musta karva värähtelee kuin hyönteisiä hätistääkseen silloin, kun mies ottaa otteen satulasta ja työstää jalustimet ylös lepoasentoon. Vasta satulavyön hellittäessä halaustaan alkaa Jinin jäykkä niska näyttämään rentoutumisen merkkejä. Niskalinja taipuu lähemmäksi horisonttia.

Jace vie kämmenensä orin lavalta alakaulalinjalle kuin osittaisena anteeksipyyntönä, mutta Jin on päättänyt olla hyväksymättä sitä. Ori kääntää päänsä pois ja alkaa tuijottamaan taas kaukaisuuteen, eikä sen korvakaan värähdä enää miehen suuntaan. 

Kylmä vastaanotto saa Jacen kurtistamaan kulmiaan, vaikka eleessä ei ole mitään uuttakaan. Vain enemmän samaa vanhaa.

Hän vie ohjat kaulan yli - kiittää että Jin ei ole kokonsa puolesta mikään muuri, eikä hänen tarvitse kurotella korkeuksiinsa orin pään edessä saadakseen vedettyä ohjat poispäin kääntyneen pään ylitse. Pienellä maiskautuksella hän lähtee kävelemään loppukierrokselle. Jinin jalka naksahtaa hevosen lähtiessä hetken päästä seuraamaan.

Jacen katse valuu ulkokentälle rakentamassaan estesarjassa hiljaa mietiskellen. Hän on käyttänyt suunnitteluun paljon aikaansa ja vaivasi Dochastakin asialla. Radan pitäisi siis vastata kuin mitä tahansa muuta virallista kisakenttää. Jostain syystä Jin ei ole asiasta samaa mieltä.

Hän kaivaa kalenterin esille puhelimestaan. Siellä on paljon merkintöjä, osa liittyen kilpailuihin osa kouluunsa. Muutaman päivän päähän merkattu punainen ympyrä näyttää veriseltä muistutukselta. Sen alla lukee Barriéres en chátaignier, France.

Tap tap tap. Jacen sormi naputtaa näyttöä hajamielisesti.

Pitäisikö hänen perua kisamatka?

Jace avaa muistionsa ja alkaa selaamaan viimeisen viikkojen aikana kirjoittamiansa merkintöjä. 

Viikko ei ole todellakaan mennyt hyvin. Miltei heti Solgården Slottin jälkeen Jin alkoi näyttämään merkkejä yhteistyöhaluttomuudesta, ensin pienissä määrin aina tämän päiväiseen saakka, eikä Jace saa mieleensä mitään mikä voisi viitata orin kummalliseen käytökseen.

Hän varaisi ajan eläinlääkärille ensiviikolla, varmuuden vuoksi, vaikka Dochas on sanonut valmennuksissaan, ettei ori näytä merkkejä fyysisistä vammoista ja Jace oli kokeillut toisia varusteitakin ilman vaikutusta. 

Mutta mitä hänen pitäisi tehdä tulevan viikonlopun kanssa? Nämä vajanaiset kolme kuukautta, minkä aikana he ovat aloittaneet varsinaisen kisauransa kansainvälisillä kentillä, ovat menneet paremmin kuin Jace on osannut toivoakaan. Jinin kanssa kilpaileminen on tuntunut satumaiselta, eikä ori ole pettänyt häntä yhdessäkään kilpailussa. Päin vastoin, sijoituksia on ropissut enemmän, kuin mitä Jace on kilpailut vuoden aikana sopimusratsullaan Lululla.

Lähtemällä Ranskaan hän voisi nähdä, ulottuiko Jinin omituinen käytös kotikentän ulkopuolelle. Mutta mikäli kisapäivä toistaisi tämänpäiväistä, Jace tietää myös minkälaista vahinkoa se voisi saada aikaan orin valmentamisessa. 

Olisiko riski sen arvoinen, varsinkin kun kyseessä ei ollut edes suurkilpailu? 

Ehkä se onkin jopa parempi. Jos Jinille jäisi tällainen vaihde päälle suurkilpailujen jäljiltä, se voisi tietää orille lyhyen kisauransa loppua.

Jace mutristaa huuliaan ja naputtelee lopulta muistioon merkintöjä tältä päivältä.

Jinin erikoinen käytös tuntuu uudelta haasteelta ja mies mielellään syventyisikin ratkomaan sitä, kaivamaan ongelmakohdat esille ajan kanssa - kuten aikaisempienkin esiin nousseiden ongelmien parissa, mutta hän ihan yllättyy siitä, kuinka vastahakoiseksi tuntee itsensä ajatellessaan tulevien kilpailuiden perumista. 

Hän päättäisi viikonloppuna kuinka edetä tulevaisuudessa. Kisat antaisivat tärkeää informaatiota riippumatta menestyisivätkö he vai menisikö kaikki pieleen.

Jace kaivaa yhteystietoja esille. Hän varaisi illemmalle yksityistunnin joltain naapuritallilta ja peilaisi orin käyttäytymistä siellä. Puhelin kuitenkin värähtää ja näytön yläkulmaan ilmestyy saapunut tekstiviesti.

...fuck, Jace kiroaa mielessään. Hän on pysähtynyt kaviouralle tuijottamaan lyhyttä viestiä, jonka kirjaimet eivät muuta merkitystään miehen mulkoilusta huolimatta.

"Fuck."

Mies nykäisee Jinin taas liikkeelle ja lähtee vastahakoisesti, mutta kiirehtien suuntaamaan takaisin talleille. Jin askelehtii aktiivisesti vierellä, selvästi iloisena kentän jäädessä heidän taakseen. Ori olisi varmasti mielissään, jos ymmärtäisi tekstiviestin peruneen heidän suunnitelmansa myös illalle.

Niinkin paljon ongelmia mitä Jin on nyt alkanut taas teettämään, Jacen ei tarvitse miettiä kahdesti kumpaan kutsuun hän mieluummin vastaisi. Ei, vaikka Jin ei tarjoaisi hänelle korvan heilahdusta enempää kiitokseksi vielä vuosienkin jälkeen.