Jace tietää, että vahva mentaliteetti on yksi ratkaisevimmista ominaisuuksista, mitä kilparatsastajalta täytyy löytyä mikäli uralla haluaa oikeasti menestyä. Hän onkin aina katsonut sen olevan osa arsenaaliaan jo alusta pitäen, vaikka edelleenkin panostaa sen työstämiseen aktiivisesti. Muita kilpailijoita arvioidessaan hän jopa väittäisi olevan lähtökohdalta roimasti heitä edellä.

Korkeimmatkaan esteet eivät ole tähän päivään mennessä häntä hätkäyttäneet, ei tuhansien naamojen valtameret, Dochass Misangin valmentajamaisen tarkkojen huomioiden tai Édouard Saint-Pierren kompleksimmitkaan ratasuunnitelmat kuuluisimmissa kansainvälisissä arvokisoissa.

Zac Kaur, Jacen yksi pitkäaikaisimmista ystävistä ja tänäpäivänä myös kilpakumppaninsa, ei selvästi ole saanut samanlaista memoa. Mies vääntelehtii silminnähden hänen vierellään Whisperwind Valleyn jaba-alueella, Jinin paikan laitamilla, aivan kuin tuomiopäivä olisi ihan käsillä. 

Varsinainen Nervé de Luxe, hänen kaverinsa.

"Mate," Jace puuskahtaa viimein. Vahva mentaliteetti ja sitä rataa, mutta Zacin hermostunut energia alkaa värähtelemään hänenkin näkökentässä, kirjaimellisesti. "You look like you're about to confess to a crime. Should I call a lawyer, or a priest?"

Zac nytkähtää täysin ajatuksistaan nimensä kutsumana ja hänen vihertävät, hermostuneisuutta säteilevät silmänsä nappaavat kiinni Jacen tyynistä ruskeita. 

"How do you do it?" Mies kysyy tuskaisesti. Sarkastinen kommentti jää samalla epätyypillisesti huomioimatta. "How can you be so calm in this pressure?"

Kuolaimet helähtävät Jacen otteessa, kun mies pysähtyy katsomaan kaveriaan.

Kysymys on tuskainen ja nostaa pienen myötätunnon Jacen vakaassa sydämessä. Heidän lähtökohtansa ovat kovin erilaiset: siinä missä Jace on edennyt haluamallaan tahdilla ja suunnittelee kalenterinsa tilanteen mukaan ilman ulkopuolista painostusta - toki isäänsä lukuun ottamatta - Zacin niskalla on valtava, koulun tuoma paino osallistua, suoriutua ja onnistua. Opiskelijoiden hierarkiassa kipuaminen on kovin tervainen tie, mutta auta armias miten helposti sieltä voi pienilläkin virheillä tipahtaa.

"I do what is needed," Jace vastaa yksinkertaisesti.

"And pray tell, what in fact, is needed?" kysyy Zac silmiään pyöräytellen, vaikkei hän varsinaisesti silmiä pyöräytäkään.

"I go to the arena,"

"Uhhuh,"

"Get onto the saddle,"

"Yeah?"

"...and just go."

"Just go?"

"Yes."

"No!" Zac huudahtaa tyytymättömänä. "If it was as easy as to 'just go', everyone would do it!"

But 'just going' is easy, Jace haluaa vastata. Everything before that is the hard part. Hän päätyy tarjoamaan vain pienen, tietäväisen hymyn ystävälleen, joka ravistaa eleelle päätään ja samalla tiputtaa muutaman vaalean hiussuortuvan paikaltaan tyylitellyltä kampaukseltaan.

"Fine. I forgot what a worldly showman you actually are. But what about Jin? Are you not at all concerned how the pressure is affecting him?" Zac kysyy itsepintaisesti ja kaksikko kääntää katseensa kyseiseen hevoseen Zacin kysymyksen johdosta.

Jin seisoo alueensa toisessa päässä, mahdollisimman kaukana kaksikosta. Se on kääntynyt heihin selin, seisoa jököttää paikoillaan kuin marmoripatsas ja tuijottaa kaukaisuuteen myös samalla tavalla. Korvakaan ei liikahda heidän suuntaan - ei minkäänlaista viittausta että Jace tai Zac kumpikaan olisi Jinin maailmassa olemassa.

Ihmisten kontakti tuntuu asemoivan hermostusta oriihin enemmän kuin yksikään tuleva kilpailusuoritus. 

Myös Zac päätyy samanlaiseen johtopäätelmään. "Never mind," hän sanoo luovuttaneena, "you two deserve each other."

"You'll do fine Zac, you have an amazing horse with you as well. Have some confidence." Jace vastaa tälle vilpittömästi, sillä Zacissa todella on piilotettua lahjakkuutta höystettynä hyvillä kouluratsastajan ominaisuuksilla, ja hänelle osoitettu nuori, voimakastahtoinen amerikanpuoliverinen on upean koululinjaisen sukuperintönsä osoittamana sitäkin vakuuttavampi. Heillä ei ole vain vielä tullut montaakaan tilaisuutta osallistua paikallisia kisoja suurempiin karkeloihin.

He ovat varsin samanlaisessa lähtöpisteessä kuin Jace ja Jin puoli vuotta sitten omaa kisauraansa aloittaessa. Yhtä vähän kokemusta, mutta samalla lailla lahjakkuutta siunattu niin ratsastajalle kuin hevoselleenkin. Ja miten siinä olikaan käynyt? Ruusukkeita on kerätty nopeaan tahtiin keskeisimmälle paikalla Jacen palkintohyllyä.

Tulisikohan illan päätteeksi hyllyllä välkehtimään tuhannen valoissa myös kristallikruunu? Ajatus saa Jacen voitonnälän heräämään sormenpäissään. 

Ajatus tuntuu huumaavalta, eikä ollenkaan mahdottomalta.