Veri kohisi Jacen korvissa. Hän havahtui kilpailusuorituksensa loppuneen vasta, kun taustalla rävähtävät kansakunnan aplodit ja suosionosoitukset tunkeutuivat kohinan läpi hänen tietoisuuteen. Hiki virtasi lievästi punertavilla poskillaan ja mies otti syvään hengitystä tasatakseen pamppailevan sydämensä, vaikka se jatkoi itsepintaisesti rintansa takomista siitä huolimatta.
Jin laukkasi miehen alla puuskuttaen, mutta selvästi läpi viedystä radasta edelleen virkeänä. Jace katsoi suoritettua rataa epätavanomaisen ihmeissään, kuin olisi ensi kertaa sen näkemässä. Olivatko he juuri hypänneet esteradan lävitse? Tähänkö se nyt loppui?
Tunne oli mitä kummallisin.
Adrenaliini puski hänen suonissaan niin voimakkaasti, että miehen oli vaikea hahmottaa kaikki ympärillä tapahtuva; kentän laidalla suoritusta seuraamaan tullut Dochas, jonka mielipiteen Jace halusi heti palavasti kuulla, juontajan räväkkä ja energinen ääni kaiuttimissa, josta ei sadellut muuta kuin kehuja ja kunnioituksenosoituksia, ja korkealle areenan laidalle pystytetty tv-taulu, mistä Jace näki itsensä laukkaavan markanpilkkukuvioisen nuorekkaan selässä. Näyttöä koristi heidän tietonsa sekä kuudessakymmenessä pyörivä aika ja virhepisteiden kohdalla pyöreä kirkas nolla.
He olivat tehneet aivan käsittämättömän hyvän ajan suorituksellaan. Niin hyvän, että vain kolme aikaisempaa ratsukkoa pystyi sanoa olevansa samoissa sfääreissä. Ja kolmasosa luokasta oli jo hypännyt.
Jacen pitäisi olla aivan hullaantunut aikaansaannoksesta. Heillä oli erinomainen mahdollisuus sijoittua ja vähintään tulisivat hyppäämään vielä uusinnan nollaradan tehneitä vastaan. Ja olihan hän, jos tuossa suoritushuumassa pystyi mitään rationaalisesti vielä ajattelemaan, mutta suoritusta enemmän Jace tunsi ylpeytensä ja innostuksensa kohdistuvan allaan hidastavaan ratsuunsa, sillä Jin ei ollut ollut vain yhteistyöhaluinen. Pienen hetken tuolla radan keskellä ori oli alkanut tuntumaan kuin he olisivat olleet yhtä. Vaikkakin vain ohikiitävän hetken, mutta Jace vannoi, että se oli ollut siellä.
Kolme vuotta treenaamista ja yhteistyön löytämistä, ja vasta nyt hän pystyi sanomaan rehellisesti tunteneensa vastakaikua. Ensimmäistä kertaa.
Jace suuntasi orinsa areenalta ulos, kun yleisön kohina alkoi vaimenemaan ja kuuluttaja siirsi huomionsa seuraavaan ratsukkoon, jonka hän poistuessaan ohitti - kultatukkainen nainen mustankimon orin selässä. Jace mietti ohimennen, oliko hänenkin ilmeensä näyttänyt noin pingottuneelta vain hetki aikaisemmin. Hän ei enää muistanut. Kisahuuma ei halunnut irrottaa otteestaan.
Dochas Misang oli ratsukkoa portilla vastassa. Jace pystyi lukemaan hänen ilmeessään tyytyväisyyttä, ylpeyttä, innostuneisuutta. Hän tiesi tarkalleen, miltä Jacesta tuntui. Se tekikin miehestä valmentajana korvaamattoman.
"Incredible performance! You did well."
Jace puri huultansa, jottei valmentajansa kehuista kumpuava mielihyvä aivan räjähtäisi hänen ilmeeseensä kaikkien nähtäville. Eihän se täysin onnistunut; poskilihakset eivät onnistuneet pitämään silmiä kohti kaareutuvia hymykuoppia aisoissaan ja mies tunsi itsensä aivan sädehtivän silmäparin alla.
Näitkö miten aloitus meni täydellisesti? Hänen teki mieli hehkuttaa. Sanoit, että alku mahdollisimman pitkään ravissa saattaisi olla Jinille sopiva. Se oli! Entä huomasitko oikaisun viimeiselle esteelle? Väsymys ei näkynyt sen hypyssä ollenkaan. Luuletko, että se oli vain hyvää tuuria vai voisiko se olla Jinin yksi valttikorteista? Jacen mieli täyttyi kaikenlaisista kysymyksistä ja pohdinnoista.
"All this guy", hän tyytyi vastaamaan tyytyväisenä ja taputteli upean orinsa hoikkaa kaulanvartta samalla. Syvällisemmät analysoinnit joutuisi jäämään myöhemmälle.
Jin... Jin. Jin oli uskomaton. Jace oli ottanut valtavan loikan hypätessä arvaamattoman orin kanssa suoraan syvään päätyyn, vaikka kaikki sanoivat hänen menettäneen järkensä. Kuka osallistui noin nuorella hevosella suurkisoihin, Power Jumpiin vieläpä - ja orilla, jonka nokka oli vehreämpi kuin juuri itänyt maa kevään lämmössä? Jace tiesi Jinin pystyvän kyllä mihin tahansa. Oli kuitenkin aivan eri asia päästä kolmen vuoden viljelyn jälkeen oikeasti kokemaan se itse, vieläpä omin paljain kätösin.
Ja minkälainen safiiri nupusta olikaan paljastunut.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
⭐⭐⭐⭐⭐ + ⭐⭐⭐⭐⭐ + ⭐⭐⭐⭐⭐
"Hyvin toteutettu "kisa-TV"-otos, hevoselle klipattu suomut, ja vielä sommitteluun lohikäärme, upea!"
"Rohkea hevonen hyppää pedon kitaan! Upeita yksityiskohtia korostamassa näyttävää työtä."
"Pysäyttävä, suorastaan tajunnan räjäyttävä teos. Mitä kauemmin kuvaa katsoo, sitä enemmän havaitsee kauniita ja viimeisen päälle toteutettuja yksityiskohtia. PJ-leimaisuus on vahva, kilpailutunnelmaa unohtamatta. Miljöö on tehty erittäin tunnistettavaksi. Haastava ja harvemmin käytössä oleva laskeutumisvaihe esteeltä on toteutettu erinomaisesti. Kuvan kruunaavat kameraa kohti lentävät vesipisarat sekä vuoden teemaa mukaileva lohikäärme. Bravo!"
"Henkeäsalpaavat värit ja yksityiskohdat. Hevosen näkymätön ja mystinen puoli heijastunee veteen, jonka sinisyys istuu myös nimeensä. Ratsastajalla on kiehtova ilme ja asento. Koko työ huokuu magiaa!"
Lopulliset tulokset
Kutsuvierasluokka 150 cm (kuvatuotos) 1/33 - 15 000 v€
Arvoluokka 150 cm 6/78 (4 vp 60.397 s) - 10 000 v€
COMMENTS