Naks. Kriiiiik.

Oven hiljainen nitinä ilmoittaa Jacelle vieraansa heräämisestä. Jace on itse kääntynyt graniitinmustalla keittiötasollaan selkä oven suuntaan, istuen korkealla baarijakkaralla ja tuijottaa kynää sormissaan pyöritellen IdeaPad-läppärinsä näyttöä - ja jatkaa näyttönsä tuijottamista oven ilmoituksesta huolimatta. Vieras hänen takanaan niiskaisee. Päivettyneet, tatuoidut käsivarret liukuu graniittitason päällä Jacen näkökenttään.

"Shower," Jace sanoo ennen kuin toisen kädet ehtivät tasolle levittämiensä muistiinpanojen läheisyyteen.

Vieraan sormet nytkähtävät käskystä, mutta pysyvät erossa papereista. Jace kuulee pienen huokauksen ja kädet häviää. Askeleet lähtevät vetäytymään kylpyhuoneen suuntaan.

Jace jatkaa hommaansa keskeytyksestä enempää välittämättä. Hän ottaa pyöreällä penkillään paremman asennon ja painaa näytöllä pysähtyneen kuvan taas liikkeelle. Markanpilkukas hevonen herää eloon esteradan keskellä. Sen selässä istuvalla ratsastajalla on keskittynyt ilme korealaisuutta vivahtavalla naamallaan ja Dochaksen salskea hahmo ilmestyy välillä kuvan reunojen sisällä ratsun taka-alalle. Video itsessään on kuvattu kentän reunalta, mutta sen kuvaus on niin tasainen, ettei kyseessä voi olla kuin kolmijalalle asetettu videokamera käännettävällä rivalla.

Kynä kieppuu edelleen Jacen taidokkaiden sormien välissä vaikka hän on itse syventynyt katsomaan videonauhaa muutama päivä sitten olleesta Dochaksen estevalmennuksesta, ja se kiepsahtelee lienee samaa vauhtia mitä miehen omat aivot raksuttavat videon informaatiodumpista. Kynä pysähtyy ja laskeutuu vain silloin, kun Jace hoksaa jotain muistiinpanoihinsa kirjoittamisen arvoista videopätkältä.

Työskentelyn puitteissa suihkun äänet alkaa kohisemaan taustalla. Niissä ei tosin kestä kauaa, sillä pian kylpyhuoneen ovi taas naksahtaa ja vieras hahmo palaa Jacen näkökenttään kokonaisuudessaan. Hahmo kiertää keittiötason toiselle puolelle, kaivaa mukin ja paistinpannun kaapista, ja naksauttaa vedenkeittimen kiehumaan. 

Jace ei edelleenkään nosta katsettaan näytöltä, mutta hän kurottaa vierelleen asetetulle vesilasille ja kipulääkepurkille, ja työntää ne äänekkäästi vierastaan kohti, joka on pysähtynyt hellan äärelle. 

Jace jatkaa muistiinpanojensa kirjoittamista.

Vasta, kun Jacen vieras ei tarjotusta eleestä liikahda vieläkään, lopettaa hän videon tuijottamisen ja siirtää huomionsa toista kohti.

Rafe vastaa kohonneeseen katseeseen mitäänsanomaton ilme naamallaan.

Mies on vetänyt löysät ruskeat kollarit jalkaansa, mutta jättänyt ylävartalonsa kokonaan paljaaksi, lukuun ottamatta valkoista puolimärkää pyyhettä, joka riippuu hänen leveillä harteillaan. Kokovartalopyyhkeeksi se näyttää niin pieneltä miehen vankkaa kehoa vasten. Kolmesta kaveruksista Rafe onkin aina ollut se lihaksikkain, Jacen ollessa lyhyin ja hoikin, ja Zacin jotain siltä väliltä.

Rafen käsivarsia peittää kymmenet tatuoinnit aina hänen rintalihaksiinsa asti, osa jatkuen miehen selälle ja osa kaulalle, Jace tietää. Niiden yhteinen värikäs harmonia kuitenkin rikkoontuu nyt mustelmiin, haavoihin ja nirhaamiin, mitä mies on ympäri kehoaan tällä kertaa kerännyt.

Hän ei tee elettäkään peitelläkseen niitä, eikä sano mitään, kun Jacen katse valuu olkapään sinertävältä mustelmalta rintakehän haavalle ja sieltä isolle nirhaamalle kyljessä, ja palautuu sitten takaisin tummiin silmiin. 

Miehet tuijottavat hetken toisiaan, äänetöntä väittelyä keskenään käyden.

Lopulta Rafe päästää pidättelemänsä hengityksen ulos nenänsä kautta ja väistää toisen merkitsevää katsetta. Jace katsoo tyytyväisenä, kuinka toinen avaa pilleripurkin ja heittää muutaman valkoisen tabletin suihinsa. Vesilasi jää kuitenkin koskematta. 

Eipä sen väliä, tärkein on jo saavutettu.

"Nice to see you're still collecting bruises like they're going out of style," Jace sanoo kuivasti.

"Oh, these?" Lääkepurkki napsahtaa suljettuna takaisin mustalle tasolle. "Just souvenirs from last night's 'high-society bonding'-"

"High-society bonding? Since when did bruises become the new party favors?"

Rafe tarjoaa ystävälleen syyttömän näköistä hymyä puhutun vastauksen sijaan ja Jace tietää, ettei mies halua paneutua aiheeseen enempää. Rafe kääntääkin selkänsä taas Jacen suuntaan kun hän menee jääkaapin kautta hellan luokse, ja alkaa heittämään kuumenevalle pannulle aamupalaa - paahdetun pekoni-muna-leivän aineksia.

Jace antaa aiheen olla. Hän kääntää huomionsa takaisin läppärilleen ja kaivaa kansioidensa kätköistä toisen videopätkän kuluneen viikon treeneistään Jinin kanssa. Molemmat miehet hiljentyvät tekemisiensä äärelle. Vain paistinpannun rasvan tirinä ja läppärin prosessorin hurina täyttää keittiön avonaisen tilan hiljaisuuden.

Kynä kierähtää miehen keskisormen ympärillä taidokkaasti. Se napsahtaa kärki edellä alas paperille, pysähtyy hetkeksi epävarmuudesta paikoilleen, mutta alkaa tekemään hiilenmustaa viivaa jälkeensä, kun kapeat sormet vievät sitä määrätietoisesti taas eteenpäin.

"Resists leg aids, especially when approaching jumps. An increased tension in his neck and mouth. Refuses to take inside leg aid during turns. Stiff on the right side, not bending correctly. Flattens ears and swishes tail when asked to collect. Possible soreness in back? Struggles with canter transitions. Nervousness increases when I become tense or frustrated. Need to keep calm and patient during training. 

      --> Slow down canter approach on jumps. Experiment with approach speed to find Jin's comfort zone.
      --> Successful small jumps in a relaxed trot; adding pressure leads to agitation. Maintain low-stress exercises
            until confidence builds."

Jace katsoo viimeisintä videota toistolla; hän keskittyy katsomaan jokaisella kerralla videon eri alueita ja yrittää tunnistaa kaavaketta Jinin käytöksessä. Hän alleviivaa myös kohdat, jotka vaikuttavat häneen itseensä. 

"These are some funny looking blueprints."

Rafe sanoo keveästi, kun hän laskee täytetyn aamupalalautasen kaverinsa oikealle puolen - varoo ettei muistiinpanot jää sen alle tai jätä mahdollisia rasvaympyröitä jälkeensä, ja istahtaa sitten Jacen vasemmalle baarituolille omansa kanssa. Hän kääntää samalla lähimmän muistiinpanon itsensä suuntaan paahtoleivänpalaa mutustellen. Leivänmurusia ropisee mustalle tasolle.

"It's because they are not," Jace vastaa, silmät nytkähtäen murusille.

"I can see that, thank you."

Rafe siirtää muistiinpanot kauemmaksi ja vetää leipälautasen lähemmäksi. Hän kääntää huomionsa läppärille, jossa vuorostaan pyörii Jacen ja Jinin tiistain ongelmallinen valmennussessio ratsastajan analysoitavana.

"What a weird looking horse. Oh, is that you? Damn mate, those are some huge obstacles. You are actually amazing- oh wait," Rafe hiljenee katsomaan, kuinka Jace on suuntaamassa ensimmäisen esteen ylitettyä seuraavalle, kun Jin yllättäen kieltää ja Jace on lähellä tippua orin selästä. Ori jatkaa sivuharppauksiaan pää koholla Jacen hytkyessä sen selässä räsynuken lailla. 

Tilanne ei ole edullisimmasta päästä demonstroimaan Jacen ja Jinin hiljakseltaan kasvavaa yhteistyötä.

"... never mind, you kinda suck." Rafe päättää lauseensa.

"I don't remember subscribing to your world-class commentary," Jace puuskahtaa.

Rafe väläyttää toiselle hymyä olkapäällään kaverillisesti töytäisten, ja nostaa inkivääriteensä - jota voisi luulla miltei pelkäksi maidoksi - huulilleen. Hän hörppää teetään hiljaa, edelleen ruudulla pyörivää videota tuijottaen. "So what's his problem then?"

Jacen olkapäät laskeutuvat alemmaksi asteen rennompina. Hän pohtii hetken hiljaa, kuinka tiivistäisi koko ongelmansa ystävälleen, joka ei osaisi kertoa päitsiä suitsista edes kuoleman uhalla.

"Jin's not like other horses," mies aloittaa. "He's smart - almost too smart for his own good, and he's got this stubborn streak that makes everything twice as hard. If I mess up, even a little, or try to push him when he's not in the mood, he just shuts down completely. It's not like he throws a fit or gets aggressive - he just refuses to cooperate. Doesn't matter how much I try to correct it, he's already decided I'm not worth listening to at that point. It's like he's got his own rulebook, and if I don't play by it perfectly, he won't even bother. I'm still figuring out what makes him tick, but mate, it's a slow going."

"Does Jin react differently depending on how you're feeling? Like, can he tell if you're stressed out?" Rafe kysyy.

"Yeah, he can definitely tell. Horses are crazy sensitive to that stuff. If I'm off, even just a little bit stressed or distracted, Jin picks up on it right away. He's not the type to just brush it off either - he mirrors it. The more tense I am, the more worked up he gets, like he's feeding off my energy. I try to keep it together, but sometimes it's like he's reading my mind and reacting before I even realize I'm tense. It's kind of wild, actually."

Rafe hymähtää toisen vastaukselle ja nostaa teemukinsa uudelleen huulilleen. 

"You know, maybe you are overthinking all of this," hän aloittaa kulauksen jälkeen. "What if you just took a break? Do something totally different for a day - go for a run, play a game, whatever clears your mind."

Jace vilkaisee ystäväänsä, miehen tummia välkähteleviä silmiä, teräviä naamankulmia ja suihkun jäljiltä sojottavaa kermanvaaleaa lyhyttä tukkaa. Jacen kullanruskea katse käy niissä vuorotellen, mutta ajatukset ovat jossain aivan muualla.

"Yeah, maybe..." hän mutisee vastauksensa puoliksi omiin ajatuksiinsa uppoutuneena.

"C'mon mate, what else is rattling around in your head? Oh shit- who was that hot chick?"

Kaverinsa innostunut äännähdys säpsäyttää Jacen katseen takaisin läppärille. 

Videolla pyörii edelleen tiistainen treeni, mutta Jace ja Jin ovat siirtyneet Dochaksen luokse sivummalle keskustelemaan viimeisimmästä tapahtumasarjasta. Sen sijaan esteiden välissä suunnistaa nyt Melodi Misang valkoisella täysiveritammallaan, vaatteet huoliteltuna, asento hienovaraista täydellisyyttä peilaten ja nuoren tamman korvat uteliaasti eteen päin suuntautuneina. 

Ratsukon meno on täydellinen vastakohta sille, miltä Jacen oma oli kymmenminuutti sitten näytöllä näyttänyt.

"Oh, mate, I see how it is," Rafe sanoo itsetyytyväisyyttä huokuen. 

"See how what is?" Jace kysyy, koska Rafe ei todellakaan näe miten mikäkin todellisuudessa on.

"She's got you all distracted. I mean, I don't blame you. She looks like she's got it all figured out. So what's the deal, you two had a moment or what?"

Jacen tekee mieli hieraista väsyneitä silmiään. "There's no deal."

"Mate, really, you can't be suggesting you haven't gone for all that. Has she gotten your rocks off yet?"

Jace katsoo Rafea, epäuskoisena. "What? No, that's not-"

"Come one, you're acting all fidgety! Please tell me you've at least had a good grasp on those hooters? What are they, c-cup? D-cup? Pointing upwards, surely?"

"Why, are you taking notes for your next 'adventure'? Though I'm sure that's not required to snort 'meow meow'. Or that Hardy's gang has anyone close with her league, hmm?"

Rafe perääntyy kuin kysymyksen lyömänä ja mutristaa huuliaan, edelleen hymyillen. "Gee, you're no fun..."

Jacen vastakysymys on kuitenkin tarpeeksi vahva pitämään Rafen loput idioottimaisista oletuksista itsellään, sillä mies palaa takaisin omalle reviirilleen baaripenkillä ja keskittyy jo haaleaksi menneen aamupalansa syömiseen. Jace riitelee hetken itsensä kanssa; hän tahtoisi oikeasti kuulla pätevät vastaukset kysymyksilleen. Missä mies on viime kuukausina ollut - minkälaisen porukan seurassa liikkunut päätyäkseen tuollaiseen kuntoon? Miksi Jace oli joutunut hakemaan tämän eilen illalla tokkuraisena c-korttelin kaatubaarin likaisesta takahuoneesta ja miksi sai siitä tiedon numerosta, joka ei ole hänelle ennestään tuttu?

Hän voisi kysyä kaveriltaan ne avoimesti, vaatia niihin vastaukset Rafen välttelyistä huolimatta. Mutta Jace on jo lopen kyllästynyt viimeaikaisista vastustuksista vaatimuksiensa suhteen. 

Joten hän antaa asian olla.

Jace ja Rafe hiljenevät molemmat taas omien tekemisiensä pariin. Jacen kynä löytää tiensä takaisin kiertämään sormiaan ja pian myös kirjoittamiensa muistiinpanojen jatkeelle.

      --> Have a break to improve performance; could be mentally tired from repetition? Avoid drilling the same
            jump more than twice in a session.

"I'm serious though. A break could do you good," Rafe aloittaa hetken päästä uudelleen, kun lautanen on tyhjennetty ja graniittitaso siivottu lopuiltakin murusilta puhtaaksi. 

Jace räpäyttää silmiään. Hän luovuttaa kynän viimein otteestaan, alkaa kasata levitettyjä muistiinpanoja yhteen kasaan ja laskee IdeaPadinsa kannen alas, ja kun tavarat on siirretty nätisti keittiötason toiseen reunaan, pyörähtää hän baaripenkillään toiseen suuntaan. Misangien tallilla ei olisi vielä vilinä päällä tähän aikaan päivästä, mutta illemmalla olisi jälleen Dochaksen estevalmennus, johon hän menisi Lulun kanssa, ja matkatavarat pitäisi laittaa valmiiksi huomista lähtöä varten.

"Maybe."

"There's a new club opening on Saturday. Why don't you join me?" Rafe kysyy perään, kun Jace nousee seisomaan.

"I'm not around. Will be in Finland, at Häjy Showjumping."

"Ha- what?"

"Haj-hajuu-häij-, at a competition," Jace vastaa takellellen. 

"But Dua Lipa will be there; you're gonna miss your chance."

"I'll survive," Jace sanoo, heittää mustan ulkotakkinsa niskaan ja vetää vetoketjun korviin saakka. Saariston tuulet kylmenevät päivä päivältä. Hän tarkistaa taskunsa välttämättömien tavaroidensa varalta ja pysähtyy sitten ulko-oven edustalle - kääntyy katsomaan ystäväänsä, joka istuu edelleen baarituolillaan rintakehä paljaana, mustelmat ja naarmut valossa loistaen, ja pienen tovin jälkeen päätyy sanomaan vain, "lock the door on your way out", ennen kuin kääntyy kannoillaan ja luikahtaa asuinhuoneistostaan pihalle.

Varsinainen jännitys ja suorituspaineet tärähtivät päälle vasta seuraavana päivän, kun nollaradan tehneet olivat aloittamassa uusintaansa. Jace ei ollut varsinaisesti ajatellut ensimmäistä luokkasuoritustaan pidemmälle; tarkoitusta oli alunalkaenkin tulla lähinnä kokeilemaan kepillä jäätä - tyrskyävällä, vaarallisen myrskyisellä valtamerellä, jonka pohjaa ei pystynyt edes kuvittelemaan ja joka vetäisi vähänkin kykyjään epäilevät kylmänviileästi syövereihinsä.

Jace kiitti onneaan, että hänet oli jo syntyessään siunattu itsevarmuudella ja omiin kykyihinsä luottavaisena.

Dochas Misang odotteli häntä areenan laidalla. Myös miehen tummaverikkö tytär Melodi oli liittynyt isänsä seuraan ja tarjosi tulokkaalle tuttavallisen säihkeän hymynsä tervehdykseksi, johon Jace vastasi pienesti nyökäten. Melodi oli myös ratsastanut samassa luokassa nuorella perheensä kasvatillaan, muttei ollut aivan kyennyt välttymään virhepisteiltä Jacen lailla. He olivat kuitenkin tehneet hyvän suorituksen ja jopa Jace pystyi helposti myöntämään, että mustanvoikossa orissa oli ehdottomasti ainesta pitemmälle. Ja minkälainen katseenkääntäjäkin se oli, sinisillä silmillään.

Ne kilpailivat samoissa sarjoissa Jinin omien kanssa.

Nuoren naisen huoliteltua naamaa koristi vieno hymy ja ruskeissa silmissä pilkahti aurinko, mutta Jace mietti eikö uusintakierrokselle saakka yltämätön suoritus harmittanut naista ollenkaan vai osasiko hän vain piilottaa sen naamaltaan. Oliko Melodi Misang tosiaan niin puhtaan hyväntahtoinen kuin käyttäytymisellään esitti vai oliko kaikki piilotettu maskin alle? 

Miltei vuodenkin yhdessä treenanneena Jace ei tuntenut häntä vielä niin hyvin, että olisi voinut kertoa puolin tai toisin. 

Dochasin kämmen kahmaisi Jacen olkapäätä, mikä palautti myös Jacen huomion katseen perässä takaisin tulevaan "Alright, listen up", Dochas aloitti. "There are four others doing the jump-off along with you. Rosengård, Flockhart, Kozlov and Oakley, all seasoned riders and horses with experience under their belts. So you are at a disadvantage. But", miehen suuri kämmen ravisti hänen olkapäätään rohkaisten, "I liked your performance earlier. I mean, who wouldn't have. Even tho you are just a newbie with a slightly inflated ego and inexplicable luck, and look way too confident for your age-"

"Someone could have used some of that luck and confidence in their performance earlier", Jace pisti humoristisesti väliin.

"-oh, don't get snarky now", mies vastasi takaisin huumori silmissä pilkehtien. "Too confident for your age - but, you did well. Exceptionally well. And you can do it again. Just. Don't overthink it. Do everything exactly the same as you did before and you'll do well."

Jace antoi sanojen iskostua mieleensä. Hän veti mustat ratsastushanskat käsiinsä sanoja hiljakseltaan mietiskellessä ja nosti lopulta katseensa edessä avautuvaan rataan.

Pystyisivätkö he tekemään puhtaan radan uudelleen? Jace tiesi Jinin ainakin pystyvän - kun olosuhteet olisivat kohdillaan. Jos Jin olisi yhtä yhteistyöhaluinen hän selässään kuin aikaisemminkin ja jos Jacen omat virheet olisi minimissään, ettei ori niistä harmistuisi ja löisi kavioita maahan - ei sillä halutulla tavalla.

Kaikki oli mahdollista, ja nyt kun edellisen suorituksen suurin adrenaliiniryöppy sekä kisahuuma alkoi jo hiljakseltaan väistymään, Jace tunsi pystyvänsä näkemään kirkkaammin kaikki mahdolliset lopputulemat ja mitkä asiat olisivat suoraan niitä aiheuttamassa. Hän tiesi mitä tehdä. Tietäminen ja tekeminen vain oli valitettavasti kaksi hyvin eri asiaa. Huuman väistyessä ajatuksia sumentamasta, myös tämänhetkinen tilanne alkoi oikeasti realisoitumaan hänelle kunnolla. Heillä oli mahdollisuus voittaa. Heillä oli mahdollisuus voittaa. Jace painotti sitä itselleen, jotta pienetkin epäröinninpoikaset kaikkoaisivat mielestä.

Sivukentälle vilkaistaessa - alueelle, jossa kaksi ratsukkoa oli paraikaa lämmittelemässä ja toiset kaksi valmistelemassa satulaan menoa, Jace ei kuitenkaan voinut kuin tuntea olonsa pieneksi. 

Pajunkissaksi huokeiden männynoksien alla.

Aifrick Flockhart ja tämän hopeaharjainen sporttihevonen saapuivat areenalle avaamaan uusintasarjan. Jace tunnisti hänet helposti, kuten kaikki muutkin Dochaksen aikaisemmin mainitsemat henkilöt. Kaikki olivat veteraaneja eikä tämä ollut yhdenkään ensimmäinen PJ. Kaikki olivat epäilemättä tehneet koko vuoden työtä karhunaskelin vain päästäkseen tähän pisteeseen. Moni ei ollut pystynyt. 

Jace oli kuitenkin täällä. Hänellä ei ollut koskaan ollut epäilystäkään etteikö tuntisi kuuluvansa tänne ja oli tiennyt aina, että jossain vaiheessa elämäänsä hän myös päätyisi tähän pisteeseen, vaikka piste olikin tullut aika nurkan takaa ja yllättäen.

Kun tulitukkainen nainen nosti mustalla tammallaan laukan ja juontajan sanat kaikuivat areenan ympärillä, Jacen katse nuoli ahnaasti ratsukon jokaista liikettä heti ensimmäiseltä esteeltä lähtien. Kaksikon yhteistyötä oli kaunista katsoa. Kuolaimettomat ohjat kertoivat myös tarinaa heidän vahvasta siteestään eikä Jace olisi uskaltanut ajatellakaan tekevänsä jotain samanlaista Jinin kanssa. Hän kuitenkin toivoi kiihkeästi, että myös heidän yhteistyönsä saavuttaisi joskus tuonkaltaisen tason - molemminpuolisen uskon ja luottamuksen. 

Jace tunsi myös kyltymätöntä halua olla noiden esteiden välissä juuri nyt. Tunne oli niin voimakas ja valloittava, että se nosti hänen ihonsa kananlihalle ja säikäytti häntä itseäänkin. Vain ajatus siitä, että heidän vuoronsa olisi aivan tuota pikaa sormien ulottuvissa, sai hänen mielessä tyrskyävät vaahtopäät asettumaan. Kohta hän pääsisi takaisin siihen hullaannuttavaan tunteeseen, mikä hänen sisimmästään oli purkautunut Jinin ottaessa viimeistä loikkaansa pylväiden välistä, viinirypäleoksien alla, orin valkosukkaisten jalkojen viedessä heitä uusintaa kohti nopeammin kuin koskaan aikaisemmin.

Jin voisi liidättää heidät esteiden yli virheettömästi uudelleen ja sen jalat voisivat viedä heitä hiekkakentän poikki vieläkin nopeampaa.

Kuten Dochas sanoi, hänen tarvitsisi vain toistaa aikaisempi suorituksensa.

Yksinkertaista.